Matkan menoa ja vikurointia

Moikka. Eilen en ollut kunnolla varautunut Hiilen temppuiluun nimttäin autoon menemistä sai harkita aika kauan ennenkuin päästiin autoon,koska Hiilen mielestä auto muistuttaa enemmän varustehuonetta kuin autoa. Sitten pääsimme matkaan ja hermoilu jää takamatkaan,toisin sanoen Hiili EI pidä kuljetussuojien laittamisesta eikä poistamisesta.

Matkustaminen alkoi kyllästyttää joten Hilli päätti ottaa nokoset. Itseni mielestä matka tuntui että se olisi kestänyt vain 10 min vaikka se kesti vain 2-1Tuntia. Ja sitten ollaan määränpäässä ja Hiili on innoissaan kun päästään autosta ulos. Ajattelin että matkan jälkeen lenkki olisi kai tehnyt terää,mutta ei raaskinut heittää edes pientä lenkkiä. Noh sitten sisällä aloin syömään ja sitten lähdin ottamaan Hiileltä suojat pois. Lähdin navettaan kummitätini kanssa kun serkut eivät olleet kotona niin eipä ollut oikein muutakaan tekemistä kun ei jaksanut lähteä roudaamaan schleich-hevosia alas yläkerrasta. Hiili on toipunut matkahermoilustaan ja etsii tritlaa joka on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Yritin lepuuttaa Hiilen ajatuksia sanomalla että ei kannata nyt heti vetää herneitä nenään vaan jatkat Tritaln etsintöjä. Tänään sitten hän herrana heräsi väärällä jalalla ja päivä olikin sellainen kuin Hiili olisi pitänyt arvata että onko nyt se päivä kun mennään kotiin niin kun kerroin että ei ole vielä se päivä kun mennään kotiin. Siitäpä se sitten suutuikin ja kovasti että ei edes ohraleipä maistu. Noh kyllä tuli kerrotua kaikkea Hiilen elämänhetkestä. Kyllä se kotiin lähtö päivä vielä tulee mutta on vielä päiviä. Huomenna lisää elämää jospas saisin selvitettyä että kuinka muilla on mennyt niin huomenna laittelen kuulumisia.